Metsässä olen eri ihminen. Kiire katoaa. Yksityiskohdat alkavat puhua ja puhutella. Voin haahuilla, eikä kukaan vaadi minulta mitään, olen hyvä sellaisenaan. Luonnossa ei ole oikeaa eikä väärää.
Olen metsän kasvattama kakara ja luonto on aina ollut tyynnyttävä voimavarani. Valokuvilla voin pohtia omaa elämääni, keräillä ihastuttavia voimakuvia pahan päivän varalle, talleettaa niihin luonnon eheyttävän ja rauhoittavan voiman ja omia piilossa lymynneitä puolia ja voimavaroja.
Tiukoissa paikoissa tekee hyvää päästä luontoon. Valokuvaamisen tapahtuma auttaa ajatukset pois vaikeista asioista ja voin keskittyä hetkeksi johonkin muuhun, uppoutua ihmettelemään maailmaa kameran läpi.